Mikä kone!

Minun kelkka, se heitti minut selästä, pomppasi sivuhleen ja ympäri – mutta on ehhjä! Itte mie lensin eelä, mutta en muista miten, ei kuitenkhaan tunnu misshään muualla kun polven alla, missä saaphaan rautarinkula nauhoille oli. Siis varmaan löin jalan maahan, ja liukesin sitten niinkun lentopallossa, pehmeästi myötäilen maatamyöten – että kuulosuojatkin jatkoi omaa matkaa etenpäin. Hm, mutta nyt syömään.

Hm, hm, oma syy, mutta kyllä särkee. Jäällä yritän pienentää paisumista. Ja mitä mie tehin? Yritin ajamalla saada pois pakatun lumen maton sisältä, siis vauhti, jarrutus ja käänös, missä lulin olevan jääpinta, mutta ei ollut… äkkitoppi, ja korkea painopiste 300 kg sivuttain liikkuvassa kelkassa.

Jo, Kingen kastade av mig. Han är dock hel, och inne i bodan, efter att jag och pappa lyfte honom rätt köl igen… Skotern slog runt, men inte heller jag fick ngn värre skada, kyler ner en svullnad på vadmuskeln. Tror att jag flög av som en groda, därav smällen mot vaden.

Vad gäller skotern igen, så kan jag konstatera att jag återigen haft stor nytta av den norska stötbågen som tål träd, och nu som sidostörtbåge! Djupa spår på gården…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *