Ylispuitten vuoro

Joo, niinku Markku meän alussa ajatteli, niin häätyy ottaa ylispuita jos haluaa kubiikiä.

Se taas ei ole niin helppo juttu näin vastaalkuiselle metsurille kun mie. En ole koskaan tainut kaataa näin ronskia ja vaikeita puita. Hm, ensten mie sihtasin monta kertaa käen suuntaan, ettei vain kaaju pikkumännyitten päälle. Ja sitten monta kertaa vertasin sahakahvan kans siihen lovhiin, ennenkun tohin kaataa.

Oli viellä vastatuuliki sinne minne halusin ne, niin jouin olheen oikeen varovainen etten vain sahhaa liikaa, että se lähtee tuulen kans. Mutta ei, siinä se keijasi hienosti niin kauan että sammutin sahan, ja annoin sille vähän kämmentä. Yes, aivan siihen mihin olin sihtanut – eikä mennyt taimen taimentakhaan oksiin! Kaato oli siis kotona ryypyn arvoinen.

Ja nyt mie mietin, että olenkhaan mie “Vapaamuurari” ilman että mie tieän? Sinne ei pääse naisia, mutta tuntuu aivan kun olisin siellä… Hm, hm, nå, mutta sieltä mie hyppään nyt erhiin asihaan.

Kun kävin Alkossa, näin parin, ja että mies nopeasti meni eellä ja nappasi pullon, hymyilen Pepsodenttihampailaan ja Kentukalla reipasta vauhtia kassalta ulos, mutta nainen, minunkaltaninen, jäi kauppaan ostelemaan… Pikkusen merkillistä, eikö niin?

Ei, ei enempikö ryyppy, huomena on työ. (Mutta koivut taitaa olla jo liian ryypyssä? Saavi-nestettä (mahlaa) virtasi melkein kun joessa!)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *