Lumi on valkoinen

Yö on musta.

Kummitusta.

Lumikasasta.

Tasajalasta.

Pitäis valasta.

Kuusi.

Joo, niin soon, työ oottaa, ja pää on tyhjä. Sopivasti. Mutta ankaralta tuntuu, koska välimatkat on niin pitkät viikonloppusin. Nåh, nåh, ko syöpi kunnolla, niin kyllä sitä jaksaa.

Myös miettinyt, että missä aivonosassa mulla assuu tämä meänkieli? Mulla ei luista se syvä analyttinen mieli silloin kun mietin suomeksi. Hm. Onpa kumma. Sehän on kuitenki se kieli minkä ensin opin. Tai ei? Ensimmäinen sanani oli “pappa”, sitten “diska”, muta sen jälkeen puhuin suomea mammalle.

Ehkä pitäis pyrkiä kirjakieleen? Auttaisiko se? En tiedä. Tuntuu tavalla tai toisella ihan oudolta. Mutta yritän nyt toki, ja kerron että oli halu laittaa “dogi”! Hieno, suuri, harmaa, Jämtlannin koira, yksivuotias, tuleva hirvi- ja näyttelykoira. Sen enemmän kun mietin asiaa, sen selvemmäksi kävi että päätös kuitenkin oli ei. Liian epävarma kortti, liian kallis, ja väärä vuodenaika.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *